Eräänä päivänä kaipaat minua, mutta minulla ei enää ole tunteita sinusta

Johannes PENIOR


Eräänä päivänä tunnet, että jotain puuttuu elämästäsi. Et pysty määrittämään sitä aluksi; yrität jättää sen huomiotta ja haudata hämmennys tekemällä jotain tuottavaa.

Mutta kun yö tulee hiipimään, tunnet jälleen kerran, että ontto rinnassasi.

Mietit, mikä se häiritsee sinua. Teeskentelet, että sinulla ei ole aavistustakaan, mutta tiedät tarkalleen, mistä puuttuu. Et voi paeta yksinäisyyttä. Olet myös ihminen, jolla on haavoittuvia hetkiä, vaikka vihaisitkin myöntää sitä.

Eräänä päivänä tiedät, että se on kaipuu rakkaudesta, jota sinulla ei enää ole. Rakkaus, jonka hukkaat ja heitit pois.


Tuijotat kaupungin horisonttia huoneesi ulkopuolella ja muistat, kuinka joku välitti sinusta. Sydämesi sattuu vähän ajattelemalla menneisyyttä. Ymmärrät, että jotkut asiat eivät koskaan ole enää entisellään, eivätkä ihmiset, jotka työntät pois, eivät palaa sinulle.



Lepäät otsaasi lasiikkunallasi, katsot rakennuksesi alapuolella olevia liikkuvia autoja ja muistat minut.


Mietitkö, hymynkö silti pienillä, suloisilla asioilla. Mietitkö, onko innostukseni unelmistani muuttunut. Mietit missä maan päällä olen tällä hetkellä, koska tiedät, että olen aina liikkeellä, löydän aina jotain uutta, lähten aina, juoksen aina.

Sitten kuiskaat nimeni täyttämään huoneesi hiljaisuus ja kysy itseltäsi, ajattelen myös minua.

Voit harkita palaamista kanssani. Haluat epätoivoisesti, että sydämesi aukko täyttyy uudelleen. Myönnät, että olen ainoa ihminen maailmassa, joka voi ymmärtää jokaista osaasi.


Eräänä päivänä voit nielaista ylpeytesi ja kysyä minulta, voimmeko pelastaa jälkemme jättämän suhteen. Mutta en ole varma, vastaukseni kyllä.

En ole varma, haluanko tavata sinut taas puolivälissä. Koska en voi palata takaisin paikkaan, joka toi minulle tuskaa. En voi astua takaisin maailmaan, joka hylkäsi minut aiemmin. En voi katsoa sinua silmiin, koska tiedän, että muistan vain sen, joka mursi sydämeni.

Eräänä päivänä mietitkö, onko minulla vielä tunteita sinua kohtaan. Mutta siihen mennessä sydämeni ei tunnista sinua enää.

Et ole enää se, josta ajattelen jatkuvasti. Sinulla ei enää ole erityistä paikkaa elämässäni. Etkä enää ole henkilö, jota en voi elää ilman. Olet vain joku, jota rakastin. Joku menneisyydestäni. Ex-rakastaja. Henkilö, jota en enää tunne.


Eräänä päivänä valitat, että ajoit minut pois, et arvostanut rakkauttani sinua kohtaan, oletat, että pysyn aina. Mutta on liian myöhäistä.

On liian myöhäistä, että tulet koputtamaan oviini, koska en vastaa. En avaa niitä sinulle. En ole kiinnostunut siitä, mikä odottaa minua näiden ovien takana.

Eräänä päivänä pyydät minulta toisen mahdollisuuden. Valitettavasti tunteeni sinua kohtaan eivät ole samat kuin ennen.

Koska tunteeni sinua kohtaan katosivat jo ensimmäisen kerran, kun kävelit ulos elämästäni.